Nykypäivänä ihmisillä tuntuu menevän jossain määrin jopa liiallisuuksiin tekeminen, itsensä kuormittaminen ja omien henkisten resurssien yliarviointi. Kärsitään työuupumuksesta, masennuksesta ja pahimmassa tapauksessa ylikunnosta.
Huomasin reilu 1,5kk sitten että on aika hieman rauhoittua. En syönyt tarpeeksi, tein töitä paljon ja salilla vierähtikin usein yli 12h jos halusin vielä valmennusten ohella treenata itsekin. Kävin lääkärissä, otettiin verikokeet, mutta kaikki arvot olivat paremmat kuin hyvät. Sitten aloin pitämään ruokapäiväkirjaa ja huomasin että kulutukseen nähden en syönyt läheskään tarpeeksi. Jokaisella on jotain kehitettävää ja heikkouksia, itselläni se on oman jaksamisen arviointi väärin. On ihan ok sanoa että nyt ei enää jaksa. Tärkeintä on kuunnella omaa kehoaan, koska se on tärkein asia mistä pitää huolehtia elämässämme. Täytyy osata huolehtia itsestään jotta osaa huolehtia myös muista.
Mitä muutoksia sitten lähdin tekemään?
Laskin itselleni kalorinkulutuksen uudestaan ja koska takaraivossa siintää unelmat lihaksikkaammasta kropasta, lisäsin ruokamäärää vielä hieman enemmän jotta lihaksilla olisi tarpeeksi rakennusaineita kasvaa. Pikku hiljaa olen kasvattanut ruokamäärää suuremmaksi ja suuremmaksi ja noin kahden viikon jälkeen huomasin oloni paranevan. Jaksaminen ja elinvoimaisuus oli palautumassa kehooni ja huomasin olevani paljon energisempi, ihoni alkoi hehkua ja en ollut enää niin pahalla tuulella. Välillä pidän päiviä kun syön huomattavasti enemmän ja välillä taas aikataulu on sen verran kiireinen että se edelleen verottaa syömistä.
Tärkeintä on löytää tasapaino!
Keho kyllä kertoo milloin on nälkä ja milloin on kylläinen olo. Joskus tulee eteen päiviä jolloin et vaikka ole muistanut ottaa eväitä mukaan reissuun ja joudut käymään kaupassa ostamassa jotain kevyempää. Välillä taas on päiviä kun tuntuu ettei mikään ruokamäärä riitä. Tämä kertoo kropan kyvystä tasapainottaa ruokavajetta ja kylläisyyttä. Kannattaa kuitenkin osata erottaa, varsinkin jos kärsii pikkunälästä, että mikä on sitä todellista nälkää ja mikä mielitekoja.
Ja ihan kuten ruuan kanssa, myös lepo on tärkeää. On tärkeää osata kuunnella että tarvitseeko sitä lepoa ihan oikeasti vai onko se vaan laiskuutta. Sohva houkuttelisi enemmän mitä salitreeni, mutta yleensä se salitreeni piristää huomattavasti enemmän kun sohvalla loikoilu. Tämäkin on taas asia jota ei opi tunnistamaan ellei opi kuuntelemaan niitä kehon signaaleja. Joskus se sohvalla loikoilu ja netflixin katsominen telkkarista on juuri sitä mitä tarvitset salitreenin sijaan. Kokeilemalla kaikki selviää! Jos menetkin salille levon sijaan ja olet entistä väsyneempi, tiedät että lepo olisi tällöin ollut enemmän kuin paikoillaan. Jos taas siirrät päivästä toiseen salille menoa ja loikoilet vaan sohvalla, tiedät että kyse on enemmänkin laiskuudesta ja saamattomuudesta kuin levon tarpeesta. Yksilöllisiä juttuja, toinen tapa toimii toisella ja toinen toisella. Ei ole yhtä oikeaa tapaa tässä asiassa ;)
Huomasin reilu 1,5kk sitten että on aika hieman rauhoittua. En syönyt tarpeeksi, tein töitä paljon ja salilla vierähtikin usein yli 12h jos halusin vielä valmennusten ohella treenata itsekin. Kävin lääkärissä, otettiin verikokeet, mutta kaikki arvot olivat paremmat kuin hyvät. Sitten aloin pitämään ruokapäiväkirjaa ja huomasin että kulutukseen nähden en syönyt läheskään tarpeeksi. Jokaisella on jotain kehitettävää ja heikkouksia, itselläni se on oman jaksamisen arviointi väärin. On ihan ok sanoa että nyt ei enää jaksa. Tärkeintä on kuunnella omaa kehoaan, koska se on tärkein asia mistä pitää huolehtia elämässämme. Täytyy osata huolehtia itsestään jotta osaa huolehtia myös muista.
 |
| Kuva netistä |
Mitä muutoksia sitten lähdin tekemään?
Laskin itselleni kalorinkulutuksen uudestaan ja koska takaraivossa siintää unelmat lihaksikkaammasta kropasta, lisäsin ruokamäärää vielä hieman enemmän jotta lihaksilla olisi tarpeeksi rakennusaineita kasvaa. Pikku hiljaa olen kasvattanut ruokamäärää suuremmaksi ja suuremmaksi ja noin kahden viikon jälkeen huomasin oloni paranevan. Jaksaminen ja elinvoimaisuus oli palautumassa kehooni ja huomasin olevani paljon energisempi, ihoni alkoi hehkua ja en ollut enää niin pahalla tuulella. Välillä pidän päiviä kun syön huomattavasti enemmän ja välillä taas aikataulu on sen verran kiireinen että se edelleen verottaa syömistä.
Tärkeintä on löytää tasapaino!
Keho kyllä kertoo milloin on nälkä ja milloin on kylläinen olo. Joskus tulee eteen päiviä jolloin et vaikka ole muistanut ottaa eväitä mukaan reissuun ja joudut käymään kaupassa ostamassa jotain kevyempää. Välillä taas on päiviä kun tuntuu ettei mikään ruokamäärä riitä. Tämä kertoo kropan kyvystä tasapainottaa ruokavajetta ja kylläisyyttä. Kannattaa kuitenkin osata erottaa, varsinkin jos kärsii pikkunälästä, että mikä on sitä todellista nälkää ja mikä mielitekoja.
Ja ihan kuten ruuan kanssa, myös lepo on tärkeää. On tärkeää osata kuunnella että tarvitseeko sitä lepoa ihan oikeasti vai onko se vaan laiskuutta. Sohva houkuttelisi enemmän mitä salitreeni, mutta yleensä se salitreeni piristää huomattavasti enemmän kun sohvalla loikoilu. Tämäkin on taas asia jota ei opi tunnistamaan ellei opi kuuntelemaan niitä kehon signaaleja. Joskus se sohvalla loikoilu ja netflixin katsominen telkkarista on juuri sitä mitä tarvitset salitreenin sijaan. Kokeilemalla kaikki selviää! Jos menetkin salille levon sijaan ja olet entistä väsyneempi, tiedät että lepo olisi tällöin ollut enemmän kuin paikoillaan. Jos taas siirrät päivästä toiseen salille menoa ja loikoilet vaan sohvalla, tiedät että kyse on enemmänkin laiskuudesta ja saamattomuudesta kuin levon tarpeesta. Yksilöllisiä juttuja, toinen tapa toimii toisella ja toinen toisella. Ei ole yhtä oikeaa tapaa tässä asiassa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti